Viimeiset päivät Derryssä oli vapaapäiviä. Aika kului viimeisiä ostoksia tehdessä, sekä paikallisten kanssa aikaa viettäen. Keskiviikko-iltana hostellin henkilökunta oli järjestänyt meille suomalaisille oman illan, jota vietimme hostellin olohuoneessa. Ohjelmassa oli mm. musiikkia ja pelejä.
Paluumatka, perjantai 22.3.
Aamupäivästä meitä tultiin hakemaan hostellilta koulun minibussilla, joka vei meidät parin kilometrin päähän lentokenttäbussi-pysäkille. Odottelimme siellä hetken aikaa, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa toisella minibussilla. Matkan aikana Derrystä Belfastiin kuulimme, että lentomme on peruttu. Lentomme olisi pitänyt lähteä paikallista aikaa noin klo 15. Lennon peruuntumisen aiheutti Pohjois-Irlannissa ja muuallakin Brittein saarilla myllännyt lumimyrsky.
Saavuimme Belfastiin hieman aikataulusta myöhässä, mutta sillä ei ollut siinä vaiheessa enää mitään merkitystä. Onneksemme meitä lentokentällä vastassa oli Juha ja Risto, sillä myös heidän aikaisempi lento oli peruttu. Heidän avullaan saimme varattua koko porukalle uudet lennot lauantaiaamuksi, mutta siinä vaiheessa oli vielä erittäin epätodennäköistä, että pääsisimme mihinkään. Lisäksi osalle porukasta oli eri lennot Lontoosta Suomeen, sillä peruttujen lentojen takia koneet oli täynnä. Osalla oli edessä nopea vaihto, mutta osalla taas 7 tuntia odottelua London Heathrowin lentokentällä.
Monen tunnin seisoskelun jälkeen Risto sai varattua meille hotellimajoituksen Belfastin keskustasta. Niimpä siirryimme ulos pitkään taksijonoon odottamaan kyytiä hotellille. Jouduimme ottamaan useamman taksin, sillä emme mahtuneet kaikki samaan. Koska vastoinkäymiset lentokentällä ei riittänyt, hotellille saavuttuamme selvisi, ettei siellä olekaan tilaa kaikille. Onneksi Risto pelasti tilanteen jälleen ja sai varattua neljälle meistä toisen hotellimajoituksen. Osa siirtyi siis taksilla toiseen hotelliin.
Myöhemmin toisen hotelliin majoittujat (Risto, Juha, Emilia ja Ville) palasivat takaisin hotellillemme, sillä suunnitelmissa oli lähteä syömään. Lähdimme porukalla etsimään sopivaa ruokapaikkaa, joka löytyi heti tien toiselta puolen. Siellä meille kerrottiin, että joudumme odottamaan noin 20 minuuttia vapautuvaa pöytää. Niiden 20 minuutin aikana pubista kuitenkin meni sähköt, joten se suljettiin ja jouduimme vaihtamaan paikkaa. Olimme jälleen räntäsateessa etsimässä uutta ruokapaikkaa. Suuntasimme subiin, mutta hyvän tuurimme johdosta se oli juuri mennyt kiinni ja myynti oli vain luukulta. Jatkoimme epätoivoisina matkaa, kunnes pitkän etsinnän jälkeen löysimme sopivan paikan. Siinäkin meinasi olla hieman ongelmia, sillä paikkaan vaadittiin kaikilta paperit. Kaikki meistä ei kuitenkaan ole täysi-ikäisiä, mutta saimme sovittua asian niin, että kukaan ei tilaa mitään alkoholia. Ruokailun jälkeen kävelimme takaisin hotellille nukkumaan, josta aamulla oli aikainen herätys lentokentälle.
Aamu alkoi nopeahkolla aamupalalla noin klo 4.00, jonka jälkeen suuntasimme taksilla Belfastin lentokentälle. Koska olimme ajoissa, lentokentällä ei ollut vielä siinä vaiheessa suurta ruuhkaa. Saimme tehtyä lähtöselvitykset, jonka jälkeen sitten odottelimme lentoa Lontooseen. Yllättävää, mutta totta, pääsimme lähtemään Belfastista lauantaiaamuna paikallista aikaa noin klo 10. Lentomme oli hieman myöhässä, joten Lontoosta aikaisempaan jatkolentoon menijät (Juha, Janette ja Jussi) myöhästyivät koneestaan. He saivat järjestettyä itselleen uudet lennot noin tunnin päähän, vaikka sen järjestelyyn jouduttiinkin tekemään töitä. Loput meistä pääsi Lontoosta eteenpäin vasta viiden aikaan iltapäivällä ja Suomeen saavuimme paikallista aikaa noin klo 21-22 välillä.
Suomeen päästyämme siirryimme lentokenttäbussilla hotellimajoitukseen Seurahuoneelle Helsingin keskustaan. Tähän mennessä takana oli jo pitkä ja uuvuttava matka, joten hotellille saavuttua kävimme syömässä, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys, sillä juna Helsingistä Kajaaniin lähti aamulla jo klo 8.12. Junamatka sujui leppoisasti jutellessa ja reissua muistellessa. Perillä Kajaanissa olimme klo 14 jälkeen.
Suuret kiitokset etenkin Tapille, Juhalle ja Ristolle.
Ilman teitä emme ehkä vieläkään olisi Suomessa!
Ilman teitä emme ehkä vieläkään olisi Suomessa!
